Toisena kohteena opintomatkallamme oli Rännaku lasteaed.
Tämä päiväkoti oli uudempi kuin Lauliku ja heidän toimintapedagogiikkansa
oli länsimaalaisempi. Piha oli hyvin samankaltainen kuin Laulikussa,
täällä tosin piha koostui koivuista.
Näissä päiväkodeissa kaksikerroksisuus oli luonnollista, kun taas meillä
Suomessa se taitaa olla harvinaisempaa. Rännakuussa oli kiinnitetty paljon
huomiota myös yhteisiin tiloihin ja pienet yksityiskohdat tekivät niistä viihtyisät.
Virossa päiväkodeissa on erikseen musiikin ja liikunnanopettajat.
Tässä päiväkodissa myös tiloissa oli panostettu liikuntaan ja musiikkiin.
Heillä oli hieno sali, jossa oli hyvät tilat ja välineet.
Kuvassa vasemmalla musiikinopettaja ja oikealla päiväkodin johtaja.
Salin seinää piristi hienot seinävaatteet.
Eteistilat olivat värikkäät.
Unihuoneista löytyi kivat kerrossängyt.
Rännakussa oli leikkiympäristöihin kiinnitetty huomiota.
Päiväkodin jokaisella ryhmällä oli oma leluvaja / katos.
Virossa kuravaatteita ei vaadita lapsilta ja sadesäällä he ulkoilevat katoksen alla.
Päiväkodin johtaja vastaa myös rakennuksen ja pihan kunnossapidosta
toisin kuin yleensä Suomessa. Tässä päiväkodissa olikin juuri samaisena päivänä
tulossa lasten vanhemmat talkoisiin laittamaan pihaa kevätkuntoon.
Mielenkiintoista tuo naapurin ja meidän päiväkotimaan kulttuurierot: paljon samaa ja sitten kuitenkin erilaista. Matka oli taatusti mielenkiintoinen...?
VastaaPoistaOli kyllä :o) Ja antoisinta olivat keskustelut oman työkaverini kanssa vierailujen jälkeen! Onneksi meitä pääsi kaksi samasta päiväkodista matkaan. Teen vielä postauksen muutamista ideoista, joita päiväkodeista bongasin.
Poista