Juhlimme eilen työpaikallani päiväkodissa itsenäisyyspäivää.
Päiväkotimme eskarilaiset olivat järjestäneet meille upean juhlan,
jossa sai kokea olevansa odotettu vieras.
Juhlaan oli valmistauduttu huolella ja aikataulut kättelyyn jaettu, kun itäsiivestä tulevien vieraiden ovet aukesivat. Meitä vieraita siellä odotti punainen matto, eskarilaisten lippukuja, presidenttipari adjutantteineen ja tietysti taustalla soi juhlava Finlandia-hymni.
Eskarilaiset olivat leiponeet herkullia, makeita leivonnaisia,
joita saimme nauttia odotellessa.
Erityisen koskettavaa oli, kun eskarilaiset lauloivat meille
"Akaan lasten itsenäisyyspäivänlaulun".
Äiti laittaa kukkamaata, vaari kyntää sarkaa,
veli hiekkalaatikolla ajaa formulaa.
Pieni pala isänmaata , syksyn taivas harmaa.
Kaikilla on hyvä olla, jotka rakastaa
talven tuloa, ensilumen valoa,
kevättä ja kesän lämpöä,
omaa kotia, äidin isän syliä,
äidinkieltään, isänmaatansa.
Äiti palaa kukkamaalta iloisesti nauraa,
että nyt on isänmaata kynnen allakin.
Vaari ajaa traktorilla pitkin pellon laitaa.
Vaarilla on hyvä olla hänkin rakastaa
talven tuloa, ensilumen valoa,
kevättä ja kesän lämpöä,
omaa kotia, äidin isän syliä,
äidinkieltään, isänmaatansa.
Tänään varhain aamusella nousi lippu salkoon
Akaan lapset Suomen maata juhlii laulaen.
Onnea nyt isänmaalle, sulle laulu soikoon
toivottavat ihan kaikki, jotka rakastaa
talven tuloa, ensilumen valoa,
kevättä ja kesän lämpöä,
omaa kotia, äidin isän syliä,
äidinkieltään, isänmaatansa.
Sanat ja sävel: Kristiina Poutanen
Laulua kuunnellessa pohdin sitä, että millaisessa Suomen maassa
ja yhteiskunnassa nämä pienet lapset tulevat elämään. 2020-luku on muistuttanut
meitä kaikkia siitä, että elämisen perusturvallisuus on järkkyä nopeastikin ja meidän
tulee olla valmiita muutoksiin.
Juhlamme jatkuivat tanssilla presidenttiparin aloittaessa sen. Oma tähtihetkeni oli,
kun pieni poika tuli hakemaan minua valssiin kanssaan ♡
Tunnelmallista ja rauhallista
itsenäisyyspäivää sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti