Toisessa työyksikössäni vietetään koronapandemian vuoksi
vasta tänä vuonna ensimmäisiä joulujuhlia huoltajien kanssa.
Näitä juhlia on odotettu jo kaksi vuotta. Joulujuhlien lopuksi
lauletaan yhteislauluna kaunis Enkelikello-kappale.
Omiin lapsuuden muistoihin kuuluu enkelikello.
Toisen mummulani vinttikamarissa oli pienellä
hyllyllä enkelikello ympäri vuoden. Nautin enkelikellon
rakentamisesta ja ihastelin, miten kauniin äänen sain
kelloista puhaltamalla hiljaa.
Enkelikello kuuluu jouluuni ja lapsuudenmuistot
lämmittävät mieltä.
☆
Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen,
hiljaisuuden kuulen alkaneen.
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon.
jää kiireet, taas aattoilta on.
Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää.
Jokaisen mä tahdon itse sytyttää.
Yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit, käy kello pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.
Lapselleni sitten joskus aikanaan,
kun hän kanssain kuusta koristaa,
näyttää tahdon, kuinka kellon tuon voi rakentaa.
Saan lapsuuttain mä elää uudestaan.
Kädessänsä kantaa neljää pientä kynttilää.
Jokaisen hän tahtoo kanssain sytyttää.
Yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit, käy kello pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti